Armo sen saa aikaan

Jumalan armosta olen se mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ei ole ollut turha...1kor 15:10

Liittyen edelliseen kirjoitukseeni Jumalan armosta, tekee mieli kirjoittaa vähän lisää. Kyseisessä Raamatun paikassa Paavali puhuu apostolin työstään, jota hän toimittaa Jumalan voiman avulla. Ei liene väärin ajatella, etteikö tämä voisi tarkoittaa myös armon vaikutusta meissä.

 
 Tiit 2:11-12 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa.

Kristikunnassa on paljon epäselvyyttä ja hajaannusta laki-/armo-käsityksestä. Eikä tämänkään selvityksen ole tarkoitus olla "uusi, tyhjentävä" selvitys, vaan asia nyt sattuu "elämään" hengessäni. 

Edellisessä kirjoituksessani peräänkuulutin johtajien vastuuta siitä, ettei katkeruus pääsisi kasvamaan Jumalan lasten keskuudessa. Meitähän kovasti varoitetaan tuosta, jopa kehoitetaan välttämään ns. katkeroituneita ihmisiä. Jos asia julistetaan pelkästään sanana, monta kertaa väännetään vain veistä haavassa, joka on kenties jopa syntynyt "uskonnollisessa" yhteydessä. Puhutaan rakkauden nimissä silti rakastamatta ja olematta armollisia. 

Kun sinua lyödään, fyysisesti, henkisesti, sanoilla, tai väärinkäytöksinä, kysyn koskeeko, sattuko se? Kipu tuntuu, kyllä! Miten siihen reagoit ? Ooi, ei saa sattua, ei saa sattua, muuten olen tuomittu? Sattuu, sattuu, koskee, kyllä, en välitä, painan kivun sisääni, "annan anteeksi, annan anteeksi". NÄIN SYNTYY KATKERUUS, joka hoitamattomana aina vaan kasvaa.

Miten siis reagoit kipuun?Pystytkö käsittelemään asia yksin, vai tarvitsetko kuulijaa, joka ottaa kanssasi kivun vastaan?  Kivun hellitettyä pystyt antamaan anteeksi. Anteeksi voi toki päättää antaa saman tienkin, mutta se ei poista kipua, vaan sen läpi on mentävä, prosessoitava. Kun sinulla silloin on rinnallasi tuo mainitsemani nahkajeesus (Jeesushan on aina paikalla) julistaen ja osoittaen armoa ja rakkautta, voit nöyrästi seuraavalla kerralla tarjota tilanteessa toisenkin poskesi. Syvimmät haavat syntyvät "ystävien huoneessa", srk:ssa, sukulaisten ja läheisten kesken, jos emme osaa/saa rauhassa rakkauden ilmapiirissä "tuntea" todellisesti.

Armo tulee avuksemme oikeaan aikaan silloin kun sitä tarvitsemme, ja sitä me todella tarvitsemme. On niin helppo lähteä tuomio linjalle osoittamaan toistemme vikoja, ja siten asettamaan itsemme yläpuolelle "vahvistamaan" itsetuntoamme.

Armo on sitä, mitä Isä Jumala osoittaa meitä kohtaan Jeesuksessa, joka tuli poisottamaan maailman synnin. Kun olemme sitä mitä olemme, kun Jumalan laki tuomitsee meidät syyllisiksi, ja tunnustamme, myönnämme että Jumalan laki on oikea ja hyvä, vanhurskas ja pyhä, Jeesuksen veri puhdistaa oman tuntomme, henkemme ja tunnemme armon tehneen työtä meissä, saamme olla vapaat.

Armo vaikuttaa sen, että saamme myös valita elää, toimia oikein. Uskovina vanha luontomme ( Rttu käyttää tästä sanaa myös liha, tarkoittaen samalla sanalla myös kehoa tai jopa koko ihmiskuntaa) on Jeeusken kanssa ristiin naulittu, uskossa myös kuollut. Kuitenkin, niin kauan kuin tässä "lihassa" elämme, saamme huomata, että vanha luontomme on vasta ristiinnaulittu, ja pyrkii tulemaan alas, vaikuttamaan valintoihimme asenteisiimme ja mielipiteisiimme.

Ef. 2:8
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja

.Room. 8:10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. 

1Kor. 6:11
Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

Armosta pelastetut, vanhurskautetut Jumalan Hengessä, yhä kasvaen armossa!