Pitäkää huoli...

Hep.12:15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.

Katkeruus lyhyesti ilmaistuna käsitetään anteeksiantamattomuutena. Jokainen meistä kohtaa  elämässään asioita, joita joudumme käsittelemään enemmän tai vähemmän. Jumala Sanassaan ja seurakunnassa opettaa meitä antamaan anteeksi, niinkuin Hän on jo antanut meille anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden. Opetetaanpa meitä, ellemme me anna anteeksi, emme saa anteeksi.

Hakusanalla "katkera" löytyy Raamatusta (Suomalaisesta) 37 jaetta, joista välittyy murhe, paha olo, huonot seuraukset.

"Katkeruuden juuri" vaikuttaa joltakin piilossa olevalta, mikä ei välttämättä päällepäin näy, mutta pienikin "pätkä" kasvaessaan saastuttaa, jopa monia.

Mitä sitten tarkoittaa tuo: pitäkää huoli, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, siihen haluaisin paneutua enemmänkin! 

Seurakuntaa sanotaan Jumalan perheeksi! Perheessähän elämme suht. läheisissä suhteissa ja kohtaamme toistemme hyvät puolet ja ne vähemmän hyvät. Elämää yleensä leimaa kuitenkin välittäminen, rakkaus. Luonnollinen ihminen kamppailee luonnollisen kanssa, voimatta lannistaa voimaa, joka periytyy isä Aadamilta ja äiti Eevalta. Tunteita toki voi käsitellä, kuka milläkin tavalla päästää höyryjään ulos. Kysyn tässä kohtaa, miten tämä hoidettaisiin srk-perheessä? Eikö juuri tähän ole lääkkeenä Jumalan armo?

Meille luetaan Sana, se on, millainen on Pyhä Jumala, ja mihin meitä kehotetaan. Varoitetaan laista, mutta millainen on käsitys armost?. Onko se siinä, että kun sana on sanottu, ihmisen tulee katua, ja muutos on siinä? Mielestäni EI! Ei aina vielä siinäkään, että julistetaan synti anteeksi! Ihmisen tulee päästä USKOMAAN, sisäistämään ja vapautumaan. Johtajilla on tässä suurin vastuu, mutta niin myös meillä kaikilla Hänen lapsillaan. Ihmisen elämänkokemus rakentaa hänen persoonaansa, tapaansa reagoida ja suhtautua asioihin. Helposti "jaottelemme" lähimmäisemme ulkokuoren, tunnetilan, käytöksen perusteella. Käytämme Jumalan Sanaa lyömäaseena, Sanaa joka sanoo:
Matt 5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

On toki totta, että meidän tulee AINA antaa anteeksi, silloinkin, kun meitä "ylemmät" meitä kohtelevat puutteistaan käsin väärin. Silloinkin kun meille tehdään mitä suurinta vääryyttä ja väkivaltaa. Näin ON! Kuitenkin väitän, että anteeksiantamisen tuleekin olla prosessi, jossa tunnetilat voidaan käsitellä rauhassa ja Herran rakkaudessa. Ei tietenkään pidä jatkuvasti vedota siihen mitä on elämässään kokenut, vaikka kokemukset olisivatkin vieneet voimavarojen ehtymiseen, jopa masennukseen.

Jumalan todellinen armo Jeesuksessa ja anteeksiantaminen palauttaa voimavaroja, vapauttaa masennuksestakin, kun pysyttäydymme tässä rakkaudessa. Olen kuullut puhuttavan "nahka Jeesuksista". Kehoitan itseäni ja meitä kaikkia, varsinkin srk:n johtajia kasvamaan (pyhitys) armon avulla sellaisiksi!