lauantai 30. toukokuuta 2020

Apua, mikrosiru tulee, oletko valmis!

 Eräs ystävä kertoi joutuneensa nolatuksi "iltanuotiolla", kahvitauolla työpaikallaan. Vertasi tunteeseen, joka Pietarilla oli istuskellessaan "vakoilemassa", kuinka Jeesuksen käy syyttäjiensä edessä. "Etkös sinäkin kuulu siihen porukkaan", saattaa vetää ns. maton alta. Ennenkuin ehtii laskemaan kymmeneen, voi valita puolens!.
Tulin ajatelleeksi, että todella rankka tunne olla vähemmistössä sellaisessa yhteisössä, jossa järki ja viisaus näyttelevät suurinta roolia. Mites, jos sattuu olemaan vielä samaa mieltä muiden älykköjen kanssa?  Eniten joutuu häpeämään " hörhöjä", jotka enimmäkseen uskovat, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Karismaatikot, tuntuvat leijailevan toden ja harhan välimailla, älkää uskoko heitä! Onhan todennettu viisaiden toimesta, ettei mitään "salaliittoteoriaa"ole olemassa , eikä sitä pidä uskoa! Tämä oli siis sarkasmin keinoin ilmaistu.

Kyse on siis näkemyserosta, mikä maailamalla kuohuttaa kristittyjen keskuudessa. Monet merkit viittavat aikaan, joka ennustaa Jeesuksen paluuta seurakunnalle, morsiamelleen. Jos tuokin tulee puheeksi kahvihuoneessa, puna voi nousta poskille. Ja tietenkin useimmat uskovat vain Jeesuksen näkyvään paluuseen maanpäälle, jolloin kansakunnat parkuvat sodan kiroissa.

Mitä tarkoittaa: "Rauha, rauha, ei mitään hätää?" Olemmeko tuudittautuneet uskomaan, että tämä nimellinen maailman rauha kestää iankaiken. 
Olisiko kyse myös "antikristuksen rauhasta", joka maailmalle annetaan hetkeksi hänen toimestaan sitten kun seurakunta on poissa.

Mikä on peruste sille, että ko mikrosiru asennetaan ihmiseen vain luvan perästä. Eikö ole enemmänkin syytä olettaa vanhan käärmeen kieroiluun? Kysyn vaan, enempää kantaa ottamatta!

Raamatustamme löytyy "mysteereitä", joihin emme saa tyhjentävää vastaust, On ilmeistä, että tämä on jätetty tarkoituksella, että etsisimme Herraa Jeesusta itseään, emmekä esim. absoluuttista totuutta. Hän kehoitti meitä valvomaan, sillä emme tiedä määräajoista ja hetkistä muuta kuin viitteitä. Tärkeintä on siis pitää kiinni läheisestä suhteesta Herraan, siten valvoa ja pitää asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä.
Luukas9: 26 Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee kirkkaudessaan ja Isän ja pyhien enkelien kirkkaudessa.

Paluuta juurille



Pitkän tauon jälkeen alkanut kutkuttaa kirjoitella ajatuksiaan nettitaivaalle.  Huomaan olevani vähän toisin ajattelija, mutta se kuulunee kristityn kasvuun ja tapahtuu sitämukaa kuin opimme Jumalaa tuntemaan.
Toisaalta taaskaan ei pidä jämähtää uskomaan, että se, miten on aina totuttu toimimaan, on ainoaa ja oikeaa.

Minua innoittaa tällä hetkellä erityisesti opetus uudenluomuksen todellisuudesta. Nimittäin olen ollut hukassa lain ja armon epätasapainossa.  Kirjoitin jo siitä fb.ssa ja jaan ne tänne:
Mietin omia kokemuksiani ja juuriani uskossa ja sitä aikaisemminkin.
Kansankirkko on istuttanut paradoksaalisesti lain vanhurskauden armon julistusestaan huolimatta🤔 Helluntai liike opettaa pelastusta, uudestisyntymistä ja uskovien kastetta, mutta mielestäni uuden luomuksen todellisuus on kuitenkin jäänyt vähemmälle ja armo uudestisyntymisen jälkeen lain suorittamiseksi. 😇
Sitten uskon liike painottaa sanaa, sen tunnustamista. 😍
Missä kulkee se tie, missä Kristuksen ruumis, morsian seurakunta voisi todellisesti tulla yhdeksi, niin ettei olisi kilpailua ja oikeassa olemista ja harhan pelkoa, vaan aitoa keskinäistä rakkautta💖 Voisiko olla mahdollista.? 
 
Fil 2: 5-9
Olkoon teillä se mieli, joka myös Jeesuksella Kristuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta Hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti. Sen tähden on Jumala onkinkorottanut Hänet korkealle ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Kristus siis riisui, laittoi syrjään Jumalan kaltaisuutensa. Hän tuli taivaan loistosta ja kirkkaudesta alas ihmiseksi, toimi ihmisenä, näytti meille tien, esikuvan, sekä suoritti sen mitä Jumalan pyhyys ja laki vaatii. Hän teki sen meidän hyväksemme, lahjoitti pyhyytensä, vanhurskautensa meille, otti meidän syntimme, kuoli ne pois ristillä.
Mistä meidän tulee luopua? Ylpeydestämme, "lihallisuudestamme", tuomioistamme ja lakihenkisyydestämme, suorittamisesta jne.
Ne meidän tulee antaa pois ja ottaa sisäinen ihmisemme (uudesti luotu), pukea päällemme Kristus ja Hänen nöyrä mielensä 💝


Puhuvat apostolisesta, jopa uusapostolisesta ajasta, vääristä opeista ja viettelyksistä! Koska en ole teologi tai sellainen asiantuntija, että pystyisin tai haluaisinkaan käydä väittelemään, niin pidän totuutena Jumalan aitoa sanaa, Raamattua ja kaikea mitä siihen on kirjoitettu.

Kaikkien viimeimpien väittelyiden vuosien jälkeen rauhoittaa palata näille juurille. Onko se apostolista, näin uskon!