Paluuta juurille

Pitkän tauon jälkeen alkanut kutkuttaa kirjoitella ajatuksiaan nettitaivaalle.  Huomaan olevani vähän toisin ajattelija, mutta se kuulunee kristityn kasvuun ja tapahtuu sitämukaa kuin opimme Jumalaa tuntemaan.

Toisaalta taaskaan ei pidä jämähtää uskomaan, että se, miten on aina totuttu toimimaan, on ainoaa ja oikeaa.

Minua innoittaa tällä hetkellä erityisesti opetus uudenluomuksen todellisuudesta. Nimittäin olen ollut hukassa lain ja armon epätasapainossa.  Kirjoitin jo siitä fb.ssa ja jaan ne tänne:

Eija Kärkkäinen

27. toukokuu klo 10.39 · 

Kaverisi

Mietin omia kokemuksiani ja juuriani uskossa ja sitä aikaisemminkin.

Kansankirkko on istuttanut paradoksaalisesti lain vanhurskauden armon julistusestaan huolimatta Helluntai liike opettaa pelastusta, uudestisyntymistä ja uskovien kastetta, mutta mielestäni uuden luomuksen todellisuus on kuitenkin jäänyt vähemmälle ja armo uudestisyntymisen jälkeen lain suorittamiseksi.

Sitten uskon liike painottaa sanaa, sen tunnustamista.

Missä kulkee se tie, missä Kristuksen ruumis, morsian seurakunta voisi todellisesti tulla yhdeksi, niin ettei olisi kilpailua ja oikeassa olemista ja harhan pelkoa, vaan aitoa keskinäistä rakkautta Voisiko olla mahdollista.? 

 

26. toukokuu klo 10.22 · 

Kaverisi

Fil 2: 5-9

Olkoon teillä se mieli, joka myös Jeesuksella Kristuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta Hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti. Sen tähden on Jumala onkinkorottanut Hänet korkealle ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.

Kristus siis riisui, laittoi syrjään Jumalan kaltaisuutensa. Hän tuli taivaan loistosta ja kirkkaudesta alas ihmiseksi, toimi ihmisenä, näytti meille tien, esikuvan, sekä suoritti sen mitä Jumalan pyhyys ja laki vaatii. Hän teki sen meidän hyväksemme, lahjoitti pyhyytensä, vanhurskautensa meille, otti meidän syntimme, kuoli ne pois ristillä.

Mistä meidän tulee luopua? Ylpeydestämme, "lihallisuudestamme", tuomioistamme ja lakihenkisyydestämme, suorittamisesta jne.

Ne meidän tulee antaa pois ja ottaa sisäinen ihmisemme (uudesti luotu), pukea päällemme Kristus ja Hänen nöyrä mielensä

Puhuvat apostolisesta, jopa uusapostolisesta ajasta, vääristä opeista ja viettelyksistä! Koska en ole teologi tai sellainen asiantuntija, että pystyisin tai haluaisinkaan käydä väittelemään, niin pidän totuutena Jumalan aitoa sanaa, Raamattua ja kaikea mitä siihen on kirjoitettu.

Kaikkien viimeimpien väittelyiden vuosien jälkeen rauhoittaa palata näille juurille. Onko se apostolista, näin uskon!