Paavali muistelee kirjeessään Tessalonikan seurakunnan synnystä ja kääntymisestä epäjumalista. Hän mainitsee myös, että saivat ilon ahdinkoonsa uskoessaan evankeliumin, mikä oli julistettu voimassa! Evankeliumin voima, eli ihmeet ja merkit Pyhässä Hengessä vaikuttivat, vaikka Paavali tuli Filippin vankilasta ja mainitsee myös olleensa pahoipidelty.
Inhimillisesti voisi olettaa juurikin päinvastaista, mutta tästä nähdään, kuinka varma ja vakaa Paavali oli antautuneena tehtäväänsä.
Erityisesti minua puhuttelee, ettei hän esiintynyt imarrellen (38 käännös: liehakoiden) yrittäen saada kunnioitusta tai voittoa, vaikka olisikin voinut käyttää Apostoli lle kuuluvaa arvonantoa. Sensijaan kertoo olleensa lempeä, kuin imettävä äiti.
1.Tessalonikalaiskirje:
2:1 Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha;2:2 vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa. >> Jakeen lisätiedot
2:3 Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;
2:4 vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.
2:5 Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,
2:6 emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,
2:7 vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;
2:8 niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti