VIISI VIISASTA JA VIISI TYHMEMPÄÄ!

Matt 25:2-13 Vertaus kymmenestä morsiusneidosta

Vaikka sanotaan, ettei Jeesuksen vertauksia ehkä tarvitsisi niin kaikilta osin tulkita, tämä on yksi sellainen, josta olen kuullut hyvinkin "tarkkoja" selityksiä.  Jeesus esittää kertomuksensa juutalaisessa yhteisössä silloisen hääseremonian tunteville. Kyseessä ovat morsiusneidot, ei morsian. Kuitenkin heitä verrataan morsiameen. 

Toinen pohdintaa aiheuttava asia on lamput ja öljyastiat! Mitä Jeesus mahtoi lopulta tarkoittaa?

Itse tarkastelen asiaa seurakunnan näkökulmasta, koska elän sitä aikaa. Raamattu todistaa lain ja profeetat olleen Johannes Kastajaan saakka, siitä eteenpäin Jeesus tuli todistamaan Jumalan kuningaskunnasta (valtakunnasta suom. käännös)

  Huomioitavaa on myös, että Pyhä Henki vuodatettiin Helluntaina. Sitä ennen Jeesus kuoli, haudattiin, nousi kuolleista. Sen jälkeen puhalsi opetuslastensa päälle ja sanoi:  " ottakaa Pyhä Henki!"Pidän tätä opetuslasten uudestisyntymisen hetkenä ja helluntaita srk.n syntynä.

Sitten sanotaan jakeessa 6. Keskellä yötä kuului huuto: sulhanen saapuu! Menkää häntä vastaan! ja myöhemmin, ne, jotka olivat valmiit menivät häihin.

Usein kuulee joidenkin uskovien pelokkaina kyselevän: "olenko valmis?" Kysymys on kyllä tärkeä, mutta sen ei pitäisi uudesti syntynyttä ahdistaa!

Mieleen nousee kysymys, kuka sitten on morsian, ketkä morsiusneidot? Jonkin selityksen (en muista tietenkään missä) morsian on juutalainen messiaaninen srk. Ovatko morsiusneidot pakanasrk? Joku voisi vastata tähän.

Katolinen perinne, mukaan lukien luterilaisuus sanoo, että lapsikaste riittää! Protestanttinen opettaa uskoontuloa, uudestisyntymistä Helluntailaisuusja karismaatikot painottaa Pyhän Hengen kastetta ja omantunnon puhtautta.

Raamattu puhuu Kristuksen ruumiista, kehosta. Kyseessähän on nyt ketkä pelastuvat, tai ketkä Jeesus nostaa tuuliin ja pilviin! Vastaan sen ymmärryksen mukaan, mikä on tullut itselleni todeksi neljänä kymmenenä vuotena: Jeesus noutaa oman ruumiinsa  so. seurakunnan.

Kysyt ehkä, ketkä ovat valmiita, mitä jos minut vielä tuomitaan synnistä? Jotkut ajattelevat, että uskovien kasteen jälkeen seurataan Jeesusta ilman syntiä! Totta tämäkin:

 Jos me vaellamme valossa, niinkuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä.

Jos tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. (1joh 1:7-10) Lisäksi 1piet 3:21 todistaa, ettei KASTE ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.

Kasteessa toki uskoen haudataan vanha syntinen elämä, johon voidaan lukea kaikki ns. lihan teot, jotka ovat syntiä. Eikä tunnustaminenkaan poista syntiä vaan se, mitä Jeesus teki puolestamme ristillä. Hän kuoli kerta kaikkiaan kaikki meidän syntimme ikuisiksi ajoiksi!. Hyvä omatunto puhuu yhdessä Pyhän Hengen kanssa, että olemme Jumalan lapsia, emmekä joudu tuomittavaksi syntiemme tähden.  Mikä on jo tuomittu, ei voi tulla eteemme uudelleen! Ilman Jeesusta ihmiset joutuvat tekemään tiliä jokaisesta turhasta sanastakin!

Tuomiomme on palkka siitä, mitä olemme tehneet ajassa Jumalan valtakunnan hyväksi, edeltä valmistetut Jeesuksessa tehdyt hyvät työt , joista saamme bonuksena palkinnon ikuisesti! Älä pelkää, Usko ainoastaan!

Ei liehakoivin sanoin 16.2.2021

 Paavali muistelee kirjeessään Tessalonikan seurakunnan synnystä ja kääntymisestä epäjumalista. Hän mainitsee myös, että saivat ilon ahdinkoonsa uskoessaan evankeliumin, mikä oli julistettu voimassa! Evankeliumin voima, eli ihmeet ja merkit Pyhässä Hengessä vaikuttivat, vaikka Paavali tuli Filippin vankilasta ja mainitsee myös olleensa pahoipidelty.

Inhimillisesti voisi olettaa juurikin päinvastaista, mutta tästä nähdään, kuinka varma ja vakaa Paavali oli antautuneena tehtäväänsä.

Erityisesti minua puhuttelee, ettei hän esiintynyt imarrellen (38 käännös: liehakoiden) yrittäen saada kunnioitusta tai voittoa, vaikka olisikin voinut käyttää Apostoli lle kuuluvaa arvonantoa. Sensijaan kertoo olleensa lempeä, kuin imettävä äiti.

1.Tessalonikalaiskirje:

2:1 Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha;
2:2 vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa. >> Jakeen lisätiedot
2:3 Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;
2:4 vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.
2:5 Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,
2:6 emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,
2:7 vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;
2:8 niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet

Seurakunnalla mahdollisuus vaikuttaa maailman tapahtumiin 20.2.2021

 2.Tessalonikalaiskirje:

2:1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,
2:2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikään kuin Herran päivä jo olisi käsissä.
2:3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
2:4 tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
2:5 Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?
2:6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
2:7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, 
2:8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

Maailmassa vaikuttaa voima, joka estää antikristusta tulemasta esiin, se on seurakunta.

Eli voimme rukouksin vaikuttaa niin kauan kuin olemme täällä. Edellisessä luvussa kerrotaan, että srk. "temmataan" pois, sen jälkeen pahuudelle ei ole enää estettä.

Laittomuuden ihmisellä tarkoitetaan Antikristusta, jonka Jumala sallii hallitsemaan tietyn aikaa. Uskon Raamatun opetuksen mukaan, että seurakunta ei ole silloin täällä, vaan juurikin ne , jotka eivät ottaneet rakkautta, armoa Jeesuksessa vastaan, vaan seurasivat maailman oppeja ja siten tahtomattaankin valheessa. Myös juutalaiset, jotka eivät tunnistaneet Jeesusta Messiaakseen jäävät tuohon aikaan.

Tämä tempaus asia sai aikoinaan minut heräämään. Olin tullut Jumalatietoiseksi jo lapsuudesta, mutta herkistynyt näille asioille. Ymmärsin, että en olisi mukana heidän joukossaan, jotka lähtevät täältä "Herraa Jeesusta vastaan yläilmoihin"! Siitä alkoi etsintäni! Etsin totuutta! En käynyt missään hengellisissä tilaisuuksissa, mutta postiluukusta alkoi tulla useaan kertaan lehtisiä, joista löysin kysymyksiini vastauksia. Soitin mm äidilleni, kertoakseni etsinnästäni, mutta lisäsin, että olen aivan kunnossa mieleltäni. Ajattelin näet, että onkohan tämä äidin mielestä häpeällistä. Eli uskoontuloni oli prosessi, jonka Jumala itse sai aikaan.

Mietin, häpeämmekö evankeliumia, vaikka se on Jumalan voima, itse kullekin pelastukseksi. Olen kirjoittanut facebookissa ja miettinyt itsekin , onko se sopivaa puhua yhtä radikaalisti, kuin Raamattu asiat ilmaisee. Toisekseen ihmetellyt, miten vähän saanut vastakaikua tai keskustelua uskovien taholta.

Häpeämmekö siis evankeliumia? Haluammeko ...